Eräänä kesäpäivänä olimme pyöräilemässä, kun huomasimme tienvarressa pienen kissanpennun. Tämä tapahtui vuonna 2008. Kyselimme naapureilta, mutta kissa ei ollut kenenkään. Niinpä pidimme kissan.
Kuten useimmat kotikissat Tiikerintassu kuuluu eurooppalaiseen lyhytkarvarotuun. Väriltään se on enimmäkseen musta, mutta sen selässä on pitkittäissuuntaisia oransseja juovia sekä kinuskinvärisiä ja oransseja juovia. Tiikerintassu on keskikokoinen, 3900 g.
Luonteeltaan se on melko laiska, mutta silti aika leikkisä. Se on myös tosi hyvä hiirenpyydys!
Kissaa kuuluu ruokkia 2 kertaa päivässä lihalla ja kasviksilla. Kissalle on myös hyvä antaa vettä. Tiikerintassu taas mieluummin kuolee janoon kuin juo vettä eikä se koskekaan kasviksiin. Sitä ruokitaan 3 - 4 kertaa päivässä lihalla ja maidolla. Se myös rakastaa kissanruokaa.
Tiikerintassun hiekkalaatikon hiekat vaihdetaan kerran päivässä. Kissat pitäisi rokottaa 2 - 3 kuukauden iässä. Tiikerintassua ei ole rokotettu, mutta se on madotettu noin 2 kertaa vuodessa.
Kissojen sairauksia ovat esimerkiksi kissarutto, nuhakuume ja sieni-ihottuma. Tiikerintassu on sairastunut vain kerran. Se sairastui kissojen nuhakuumeeseen, mutta parani pian.
Tiikerintassu on siitä ihmeellinen, että jo nelikuisena se seurasi meitä kolme - neljä km marjastusreissulla! Se on myös oppinut avaamaan raollaan olevat ovet ja tunnistamaan kissanruokapussin rapinan!
Vilho (10 - 11-vuotiaana)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti