Musta kissa

Olipa kerran, kaukaisessa maassa, musta kissa. Mustan kissan emopuoli oli ilkeä. Mustalla kissalla oli myös kaksi sisarpuolta. Hekin olivat ilkeitä. He pakottivat mustan kissan tekemään kaikki työt. Eräänä päivänä he kuulivat että prinssi aikoi järjestää tanssiaiset. Prinssi kutsui kaikki valtakunnan nartut tanssiaisiin. Mustan kissan emopuoli ja sisarpuolet päättivät tietysti lähteä ja jättää mustan kissan kotiin. Kun emopuoli ja sisarpuolet olivat lähteneet musta kissa alkoi itkeä. Silloin hän huomasi ahvenen muuttuneen vaunuiksi. Hän huomasi myös hämähäkkien muuttuneen jäniksiksi. Mehiläisestä tuli ajuri. Musta kissa huomasi turkkinsa alkaneen kiiltää. Silloin musta kissa huomasi vierellään toisen kissan.
- Kuka sinä olet? Kysyi musta kissa.
- Olen hyvä haltiatar. Vastasi toinen kissa.
- Haluan auttaa sinutkin tanssiasiin. Hän sanoi.
Sitten hyvä haltiatar sanoi että mustan kissan täytyi palata keskiyöhön mennessä koska sillon taika raukeaa. Musta kissa kiitti ja lähti tanssiaisiin. Tanssiaisissa kaikki pitivät häntä kauniina. Mustalla kissalla oli tanssiaisissa hyvin hauskaa. Musta kissa oli juuri tanssimassa prinssin kanssa kun hän huomasi että kello oli kaksitoista. Musta kissa lähti juoksemaan kotiin. Juostessaan mustalta kissalta irtosi hiukan karvaa. Prinssi poimi karvat ja lähti sovittamaan niitä kaikille valtakunnan nartuille. Lopulta prinssi saapui mustan kissan kotiin. Prinssui sovitti karvoja sisarpuolille mutta heidän raitansa olivat auttamatta väärässä kohdassa. Mutta kun prinssi sovitti karvoja mustalle kissalle ne sopivat. Prinssi päätti mennä naimisiin hänen kanssaan.

(Vilho 9 - 10-vuotiaana)

Valkoinen kissa ja seitsemän pientä kissaa

Olipa kerran valkoinen kissa, jolla oli isä ja emo. Mutta emo kuoli ja isä otti emopuolen. Mutta emopuoli olikin ilkeä. Emopuoli katsoi taikapeiliin ja kysyi:
- Ken on maassa tuuheaturkkisin?
Mutta aina peili vastasi:
- Valkoinen kissa.
Silloin emopuoli käski metsästäjän viemään valkoisen kissan metsään. Metsästäjä teki niin. Valkoinen kissa näki metsässä reviirin.
- Kenen reviiri tuo mahtaa olla? mietti valkoinen kissa.
Hän päätti mennä katsomaan lähempää. Reviiriltä löytyi seitsemän maito- ja ruokakuppia. Valkoinen kissa söi yhden ruokakupin tyhjäksi ja joi yhden maitokupin tyhjäksi. Reviirillä oli myös seitsemän lämpöistä koria. Valkoinen kissa meni yhteen niistä makaamaan. Paikalle saapui kuitenkin pian seitsemän pientä kissaa.
- Hei! Tuo valkoinen kissa on syönyt minun ruokakuppini tyhjäksi! sanoi yksi niistä.
- Ja hän on myös juonut minun maitokuppini tyhjäksi! sanoi toinen.
- Ja hän makaa minun korissani! sanoi kolmas.
Silloin valkoinen kissa heräsi ja kertoi miksi oli tullut. Pienet kissat päättivät ottaa hänet taloudenhoitajakseen. He alkoivat elää siten että pienet kissat kävivät töissä ja valkoinen kissa huolehti sillä aikaa reviiristä. mutta eräänä päivänä ilkeä emopuoli katsoi taikapeiliin ja kysyi:
- Ken on maassa tuuheaturkkisin? ja peili vastasi:
- Valkoinen kissa.
Silloin emopuoli suuttui ja lähti metsään mukanaan korillinen myrkytettyjä kaloja. Kun emopuoli saapui pienten kissojen reviirille hän pyysi valkoista kissaa ottamaan yhden kalan. Valkoinen kissa suostui. Hän söi kalan ja kuoli. Pienet kissat tulivat kovin surullisiksi ja hautasivat hänet. Eräs prinssi kuuli tapahtuneesta ja päätti lähteä hieromaan kuonoaan vasten valkoisen kissan kuonoa. Prinssi toivoi sen herättävän valkoisen kissan eloon. Saapuessaan valkoisen kissan haudalle prinssi hieroi kuonoaan vasten valkoisen kissan kuonoa. Silloin valkoinen kissa heräsi eloon. Siitä pienet kissat tulivat kovin iloisiksi. Valkoinen kissa huomasi rakastuneensa prinssiin. He menivät naimisiin.
Loppu.

Vilho (9 - 10-vuotiaana)

Kissani Tiikerintassu

Eräänä kesäpäivänä olimme pyöräilemässä, kun huomasimme tienvarressa pienen kissanpennun. Tämä tapahtui vuonna 2008. Kyselimme naapureilta, mutta kissa ei ollut kenenkään. Niinpä pidimme kissan.
Kuten useimmat kotikissat Tiikerintassu kuuluu eurooppalaiseen lyhytkarvarotuun. Väriltään se on enimmäkseen musta, mutta sen selässä on pitkittäissuuntaisia oransseja juovia sekä kinuskinvärisiä ja oransseja juovia. Tiikerintassu on keskikokoinen, 3900 g.
Luonteeltaan se on melko laiska, mutta silti aika leikkisä. Se on myös tosi hyvä hiirenpyydys!
Kissaa kuuluu ruokkia 2 kertaa päivässä lihalla ja kasviksilla. Kissalle on myös hyvä antaa vettä. Tiikerintassu taas mieluummin kuolee janoon kuin juo vettä eikä se koskekaan kasviksiin. Sitä ruokitaan 3 - 4 kertaa päivässä lihalla ja maidolla. Se myös rakastaa kissanruokaa.
Tiikerintassun hiekkalaatikon hiekat vaihdetaan kerran päivässä. Kissat pitäisi rokottaa 2 - 3 kuukauden iässä. Tiikerintassua ei ole rokotettu, mutta se on madotettu noin 2 kertaa vuodessa.
Kissojen sairauksia ovat esimerkiksi kissarutto, nuhakuume ja sieni-ihottuma. Tiikerintassu on sairastunut vain kerran. Se sairastui kissojen nuhakuumeeseen, mutta parani pian.
Tiikerintassu on siitä ihmeellinen, että jo nelikuisena se seurasi meitä kolme - neljä km marjastusreissulla! Se on myös oppinut avaamaan raollaan olevat ovet ja tunnistamaan kissanruokapussin rapinan!

Vilho (10 - 11-vuotiaana)

Miten elämä luotiin

Aluksi maailma oli aavikko. Sille antoi valoa auringonjumala Moneaak. Eräänä päivänä kauan, kauan sitten Moneaak loi kasvit ja eläimet savesta ja loi heille maan asuttavaksi. Sitten hän teki sateen joka peitti aavikon ja muodosti meren. Mutta eläimet eivät kunnioittaneet jumalia. Sitten Moneaak yritti udestaan ja loi ensimmäiset neljä miestä, joille kuunjumalatar Annauuk loi vaimot. Ihmiset kunnioittivat heitä, mutta olivat mykkiä kunnes Kuu antoi heille kielen. Sitten Aurinko antoi Kuulle joukon tulihiuksiaan jotta Kuu antaisi ihmisille valoa öisin. Kun Kuu ensimmäistä kertaa katosi, se oli poissa liian kauan ja osa sen valosta katosi pieninä palasina taivaalle. Nykyään Leppäkerttu ja orava kertovat illalla Moneaakille mitä maailmassa on tapahtunut, kun aamulla kissa kertoo Annauukille mitä yöllä tapahtunut.

Vilho (11 - 12-vuotiaana)

Maailmanluonti

Aikojen alussa oli kuusi kissaa. Harmaa, valkoinen, sininen, ruskea, vihreä ja musta. Äkkiä vihreä kissa sanoi:
- Minulla on tylsää. Luodaan lisää kissoja.
- Älä hätäile! Heidän pitää asua jossain, ruskea kissa sanoi ja heitti pois karvapallon.
Siitä syntyi maa. Sininen kissa heitti päälle vähän omia karvojaan. Niistä syntyivät vesi ja taivas. Harmaa kissa loi kallion ja vihreä kasvit. Valkoinen ja musta loivat päivän ja yön. Valkoinen loi karvapalloista auringon ja kuun sekä pienistä karvoista tähdet.
- Valmis! harmaa kissa huokaisi.
Sitten valkoinen, ruskea, harmaa ja musta ottivat hännästään pienet palat ja heittivät ne maan päälle. Niistä syntyivät ensimmäiset kissat. Ensimmäisten kissojen pennuista syntyi kissakunta.

Vilho (11 - 12-vuotiaana)

Kissat valtaavat gallerioita

Henkilöitä: johtajakissa, kissa 1, kissa 2, asiakas

Näytös 1

Johtaja: Kuulkaas nyt. Minulla on loistava idea.
Kissa 1: Ei taas.
Johtaja: Hiljaa! Gallerioissa on nykyään aivan liian vähän kissoja. Siispä me hyökkäämme galleriaan, valtaamme sen ja asetumme itse kehyksiin.
Kissa 2: Mutta eihän meitä päästetä sisään.
Johtaja: Ei hätää, minulla on ratkaisu siihenkin. Me pukeudumme näihin. (vetäisee esiin kasan ihmisten vaatteita)
Kissa 1: Mutta me olemme liian lyhyitä.
Johtaja: Sekin hoituu. Me asetumme vierekkäin ja kissa 2 asettuu meidän selkäämme. (kissat sovittavat vaatteita, kiipeilevät toistensa selkiin ja putoilevat)

Näytös 2

(kissat saapuvat gallerian eteen)

Johtaja: Oletteko valmiita?
Kissat 1 ja 2: Ollaan.
Johtaja: Selvä. Ja nyt me hiivimme sisään ja asetumme kehyksiin. (kissat hiipivät galleriaan ja hyppäävät kehyksiin)
Johtaja: (kuiskaa) Hienoa! Se onnistui.
Kissat 1 ja 2: Mahtavaa.
(asiakas saapuu)
Asiakas: (katselee ympärilleen) Todella eläviä kissapatsaita. Etenkin silmät. Ja tuossa taulussa on upea kolmiulotteisuuden vaikutelma.

Vilho (12 - 13-vuotiaana)

Päivä kissana

12.00: Heräsin, venyttelin ja katsoin ulos. Siellä oli kylmä talvipäivä. Hyppäsin alas korista ja tassuttelin ruokakupilleni. Törkeää! Se oli tyhjä!
- Henkilökunta! Ruokaa ja heti, naukaisin paheksuvasti. Kului kokonaiset kolme minuuttia ennen kuin ruoka tuli. Se oli kissanruokaa ja makkarankuoria. Tyytyväisenä kehräten aloin syödä.
13.00: Olin juuri aikeissa ottaa torkut kun yksi henkilökunnan jäsenistä tuli paikalle höpisten jotain raittiin ilman tarpeellisuudesta.
- Kuules, minä sanoin. - Minä en halua ulos. Kuuletko? En halua!
Käsittämätöntä, etteivät he ole vieläkään oppineet ymmärtämään puhetta. Päätin lähteä tarkastamaan reviiriäni. Tarkastuskierros oli jo lopuillaan kun huomasin mättään takana hiiren. Nopeasti loikkasin sitä kohti, mutta hiiri huomasi minut ja livahti karkuun. Harmistuneena suuntasin oven taakse odottamaan, että joku tulisi avaamaan sen.
16.00: Otettuani pienet torkut mukavassa korissani henkilökunnan nuorin jäsen tuli "leikittämään" minua. Käsittämätöntä, että he todella kuvittelevat minun pitävän tuon narun päässä roikkuvan paperinpalan jahtaamisesta. Päätin kuitenkin olla kohtelias ja niinpä huitaisinkin sitä pari kertaa.
19.00: Päätin lähteä ulos pyydystämään hiiriä. Siispä suuntasin siihen pellonnurkkaan jossa tiesin hiirillä olevan tapana kuljeskella ja asetuin odottamaan. Jonkin ajan kuluttua kuulin läheltä rapsahduksen. Jännityin, syöksyin hiirtä kohti ja iskin kynteni siihen. Vähän aikaa leikittyäni söin sen ja suuntasin ovelle, sillä halusin päästä nukkumaan.
21.00: Peseydyin, hyppäsin koriin ja nukahdin.

Vilho (12 - 13-vuotiaana)